Naapurin Teron isällä oli kotipimiö kylpyhuoneessa, johon pääsin hämmästelemään suurinta ihmettä – punaisessa valossa  muodostuu kuin tyhjästä mustat ääriviivat. Siinä hetkessä jotain käsittämätöntä, mystistä ja taianomaista hehkua.

Tuosta hetkestä lähtien minua on kiinnostanut valokuvaaminen;  valokuvauksessa on edelleenkin minulle jotain taianomaista. Tätä taian tuntua haluan välittää kuvissani katsojalle. Se voi olla pysäytetty liike, ohi kiitävä hetki tai pilkahtava hymy.

Olen harrastanut valokuvausta 1990-luvulta alkaen. Vuosiin on mahtunut monipuolisia valokuvausalan opintoja ja kuvausaiheita poroerotuksesta pitsiliinoihin. Vahva dokumentaarinen kuvaustyylini juontanee juurensa valokuvajournalismin opinnoistani (Tampereen yliopisto), jossa perehdyttiin lehtikuvaukseen.

Teen tätä nykyä jonkin verran lehtikuvausta, mutta kuvaan etupäässä juhlia ja tapahtumia dokumentaarisella otteella. Tilannekuvaus on minulle erityisen mieluista. Se vaatii kameran laukaisua oikealla hetkellä. Se on herkkyyttä aistia oikea hetki ottaa kuva; aitoa läsnäoloa ja malttia odottaa otollista hetkeä.

Kuvaustyyliini ja kuviini pääset tutustumaan tästä.