Ostin järjestelmäkameran - mitä nyt?
Kymmenen vinkkiä aloittelevalle valokuvaajalle
Järjestelmäkameran hankinta on suuri askel valokuvausharrastuksessa. Sen lisäksi että kamerat ovat arvokkaita vaihdettavine objektiiveineen, järjestelmäkamera myös avaa aivan uusia mahdollisuuksia valokuvausharrastukseen.
Tässä postauksessa kerron lyhyesti huomioitavista asioista, kun kamera on hankittu ja siihen tutustuminen on alkanut. Ehdottomasti kannattaa käydä kameran toiminnot läpi ohjekirjan avulla, näin tutustut kamerasi valikoimaan tekniikan osalta. Tässä kirjoituksessa keskitytään valokuvaukseen laajemmin ja esitellään yleisesti huomioitavia asioita.
1. Kuinka kameraa kannatellaan
Oikea kuvausasento ja oikea ote kamerasta on tosi tärkeää – kannattaa harjoitella jo ihan harrastuksen alkumetreillä.
Oikea kuvausasento on: kevyesti jalat harallaan, paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Jalat eivät perusasennossa ole koukussa, vaikka välillä kuvauskulma saattaa jalkojen koukistelua vaatia. Lantio on hieman eteenpäin työntynyt ja kameraa pitelevät kädet nojautuvat vartaloon.
Kamerasta otetaan ote oikealla kädellä ja vasen käsi kannattelee kameran ja objektiivin painoa alapuolelta. Kameran laukaisunapin painaminen tapahtuu koko sormella eikä siis etusormen päällä. Kamera pidetään mahdollisimman lähellä vartaloa. Mitä kauempana kamera on vartalosta, sitä alttiimpi se on tärinälle. Voit myös käyttää hyväksi tukipintoja, esim. korkeaa polviasentoa, seinään nojausta yms.
Kuulostaa itsestäänselvyydeltä mutta hyvin moni kuvaaja kannattelee kameraa väärällä tavalla, josta syystä kuvat ovat epätarkkoja tai sumeita. On siis hyvin oleellista, että kannattelet kameraa oikein estääksesi kameran liikkeen kuvan ottamisen aikana. Oikea asento ja ote kamerasta korostuu etenkin kuvattaessa kameran ”äärirajoilla”, esimerkiksi kun suljinaika on liian pitkä käsivaralta kuvattaessa, mutta jalustaa ei ole eikä ISO-lukua ei voi enää lisätä.
Oikea asento kuvatessa
2. Tallennusmuoto
Vaikka RAW-tiedostot vievät enemmän muistikortilta tilaa, RAW-tiedostot mahdollistavat tarpeellisia jälkikäsittelyominaisuuksia. Näitä ovat mm. värilämpötila, kontrasti, ali- ja ylivalotus. RAW-kuvan kanssa on niin sanotusti enemmän pelivaraa kuvankäsittelyn suhteen. Käytä muistikorttikapasiteetin rajoissa toimintoa, jolla kuvat tallentuvat sekä JPG- että RAW-muodossa.
3. Manuaaliasetukset kuvatessa
Järjestelmäkameroissa on automaattitoiminto (Auto) kuvaukselle eli kamera valitsee asetukset kuvan ottamiselle. Ala käyttämään mahdollisimman pian manuaaliasetuksia, käytännössä tulet kuvaamaan suurimman osan kuvista asettaen itse kaikki valotussäädöt kameraan (M).
Manuaaliasetuksissa kolme tärkeintä asetusta ovat: aukko, suljinaika sekä herkkyys (ISO).
Suljinaika määrittää kuinka kauan valoa pääsee kennolle kuvaa otettaessa. Pitkä suljinaika päästää valoa kennolle kauemmin. Tätä voi käyttää esim. blur-efektiin kuvatessa liikkuvaa vettä. Lyhyttä suljinaikaa käytetään nopeaan tilannekuvaukseen jossa liike pysäytetään, esimerkiksi hyppäävä koira tai urheilusuoritus. Suljinaika kerrotaan sekuntien osina, esimerkiksi suljinaika 125 on 1/125 s.
ISO-herkkyys tarkoittaa kameran herkkyyttä valolle. Mitä pienempi ISO-arvo on sitä vähemmän kamera on herkkä tulevalle valolle. Kirkkaassa päivänpaisteessa ulkona kuvatessa voidaan käyttää pienimpiä ISO-arvoja (100 / 200), hämärässä ja sisätiloissa yleensä joutuu käyttämään suurempia ISO-arvoja (400 / 800 / 1600 / …). Suuria ISO-arvoja käytettäessä voi kuvata hämärämmässä, mutta kääntöpuolena on kuvien kohina/rakeisuus.
Aukko määrää kuinka paljon objektiivin läpi pääsee valoa kennolle. Suurta aukkoa (pieni f-luku) käytetään esimerkiksi nostamaan kohde taustasta, pientä aukkoa (suuri f-luku), jossa laajan alueen pitää olla tarkka.
Esimerkiksi muotokuvatessa käytetään yleensä suurta aukkoa ja maisemakuvauksessa yleensä pientä aukkoa. Näin muotokuvassa saadaan kohde teräväksi blurratusta taustasta. Maisemakuvauksessa saadaan koko haluttu alue teräväksi eikä erikseen korostettuja kuva-alueita ole.
4. Puoliautomaattitoiminnot
Hyppääminen suoraan automaattiasetuksesta manuaaliin voi tuntua sekavalta. Sillanrakentajana voi käyttää puoliautomattitoimintaa, jonka avulla saa hyvän tuntuman miten yhden parametrin muuttaminen vaikuttaa lopputulokseen.
Canoneissa ja Nikoneissa on samankaltaiset puoliautomaattitoiminnot. Aukon valinta-tilassa (A tai Av) valitaan aukon arvo ja kamera valitsee suljinajan itsenäisesti. Esimerkiksi maljakon kuvaamisessa voi valita suuren aukon (pieni f-arvo) ja kamera valitsee muut parametrit parhaansa mukaan. Suljinaika-valintatilassa (S tai Tv) valitaan aika, kamera hoitaa muut asetukset parhaansa mukaan.
Esimerkkinä suljinajan priorisoinnista voisi olla kohti juokseva lemmikki (lyhyt suljinaika että tulee terävä otos), pitkä suljinaika puron virtaamiseen (sumea blur-efekti veden virtauksesta). Puoliautomaattitoiminnolla saa yllättävän monipuolisen kattauksen valokuvaamisesta. Haastavimpiin tilanteisiin ja edistyneille kuvaajille sopii manuaalitila (M).
Kuvaaminen manuaalitilassa, jolloin kameran säädöt asettaa kuvaaja, on vuoropuhelua kolmen muuttujan kanssa (aika, aukko ja ISO-arvo). Ympäristö eli kuvausolosuhteet, missä kuvataan, asettaa omat rajoitteensa esimerkiksi valon suhteen. Hämärässä säädetään ISO-arvoa sen verran että suljinaika kuitenkin pysäyttää liikkeen ja kuvaajan liike ei aiheuta kuvaan epäterävyyttä. Jos taas kuvataan liikkuvaa kohdetta, säädetään valotus niin että suljinaika on nopea, jolloin todennäköisesti aukko-arvoa on säädettävä pienemmäksi (esim. 2.8.) eli aukkoa suurennettava, jolloin kennolle tulee mahdollisimman paljon valoa siinä ajassa, jonka suljinaika määrittää.
Vasemman puoleisessa kuvassa on kamera huolehtinut automaattisesta valotuksesta. Ylemmässä kuvassa valotus on säädetty käsin (M), ja kuvaan on saatu dramaattiset sävyt alivalottamalla kuva.
5. Sommittelu
Valokuvan sommittelu on laaja käsite. Lyhyesti sanottuna sillä tarkoitetaan valokuvan eri osien järjestämistä. Tämä voi olla eri keinojen avulla kuvan osien asettamista siten, että osat muodostavat yhtenäisen, kiinnostavan tai tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Valokuvan kokonaisrakenne kertoo kuinka muodot ja väri ovat kuvaan ryhmitelty.
Sommittelun eri elementtejä on kuvataiteiden puolella tutkittu paljon. Sommittelu koostuu eri tekijöistä, joita ovat esimerkiksi: jännite/dynamiikka, tasapaino ja rytmi. Klassinen kultainen leikkauspiste on erityisesti maisemakuvauksessa käytetty ”sommittelusääntö”. Kultaisen leikkauspisteen käyttö valokuvan sommittelussa, tekee kuvasta harmonisen ja tasapainoisen, esteettisesti rauhallisen ja miellyttävän.
Silmä harjaantuu sommitteluun. Kannattaa kokeilla samaan kuvauskohteeseen eri etäisyyksiä, eri polttovälejä, eri kuvakulmia. Sommittelemaan oppii kokeilemalla eri vaihtoehtoja, ja samalla silmä harjaantuu näkemään hyvät kuvakulmat ja sommittelut jo ennakkoon.
Vaihda kuvakulmia – kuvaa myös epätavallisemmista kuvakulmista, esimerkiksi makuulta maan pinnasta, korkealta alaviistoon.
6. Kuvankäsittely
Photoshop tai vastaava kuvankäsittelyohjelmisto on käytännössä pakollinen hankinta valokuvaajalle. Kannattaa opetetella aluksi ohjelmistojen perustoiminnot. Youtube ja blogit auttavat nopeasti alkuun howto-videoillaan. Jos paikkakunnallasi on kurssimuotoisesti tarjolla opetusta kuvankäsittelyohjelmista, niin kannattaa ehdottomasti käyttää tilaisuus hyväksi. Netin välityksellä oppii paljon, mutta ammattilaisen kädestä pitäen antama ohjeistus on vailla vertaa.
Tässä pieni esimerkki mitä kuvankäsittelyllä saa aikaiseksi hyvin vähällä vaivalla. Taustalta voidaan helposti poistaa häiritseviä elementtejä ja taustan voi tarvittaessa vaihtaa kokonaan toiseksi. Tavallisesti kuvankäsittelyohjelmalla tehdään niin sanotut perussäädöt, joita on: kuvan rajaus, valkotasapainon säätö, värien säätö, värikylläisyyden säätö, kuvan kokoon liittyvät säädöt ja terävöitys.
7. Ota paljon kuvia
Paljon kuvanneet sanovat, että yksi sadasta kuvasta (tai tuhannesta) onnistuu. Eli ota paljon otoksia, hyväksy että leijonanosa menee ö-mappiin, mutta seassa on todennäköisesti myös hyviä kuvia. Analysoi miksi suurin osa kuvista on “pieleen menneitä” ja kokemuksen myötä opit välttämään samoja virheitä.
8. Jalustat
Joudut ajan kanssa vääjäämättä tilanteisiin, joissa joudut ottamaan kuvia pimeässä tilassa tai auringon jo laskettua. Yksi- ja kolmijalkajalustat auttavat tässä vaiheessa. Aina näiden käyttö ei onnistu, mutta mikäli estettä ei ole, saat näiden avulla onnistuneita kuvia haastavissa olosuhteissa. Jalustaa käytettäessä voit käyttää pienempää ISO-arvoa (vähemmän kohinaa), pienempää aukkoa (laajempi syväterävyysalue). Tarvittaessa voit käyttää myös kaukolaukaisua.
9. Sosiaalisen median vaikutus
Some on täynnä hienompia ja tunnelmallisempi kuvia. Ihmiset eivät laita epäonnistuneita kuviaan julkisiin postauksiin. Silmiä hivelevät kuvat ovat harvinaisia siinä mielessä, että onnistunutta kuvaa kohden on otettu mahdollisesti satoja kuvia, joista muutama on valittu Photoshopattavaksi. Tästä linkistä pääset Tuokiokuvan Facebook-sivuille ja tästä Instagram-sivuille.
10. Ei koskaan valmis valokuvaaja – elinikäinen oppiminen
Valokuvaaminen harrastuksena tai työnä ei tee koskaan valmista valokuvaajaa. Valokuvaaminen on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä monella eri saralla. Tekniikka kehittyy ja kuvaajat ottavat sen jollain viiveellä käyttöön. Tilanteenlukutaito, sommittelu, visuaalinen näkemys kehittyvät kuvatessa eikä hyväksi kuvaajaksi tulemiselle ole muuta tietä kuin pitkäjänteinen harjoittelu. Tässä on vielä linkki eläinkuvakansiooni, jonka avulla voi opetella päättelemään suljinaikojen käyttöä, aukko-arvoa, kuvakulmaa, objektiivin polttovälin vaikutusta kuvaan, valokuvauskorkeutta ja sommittelua. Eläinten kuvaus on monella tavalla haastavaa, mutta erittäin opettavaista.
Elämäntilanteiden johdosta kuvaus jää välillä ajanpuutteen vuoksi taka-alalle. Mutta toivottavasti nämä vinkit pienentävät kynnystä aktivoida vanhaa harrastusta ja toimivat pikaoppaana uusille harrastajille!