Tämä kirjoitus antaa ohjeita tilannevalokuvaukseen. Tilannevalokuvauksella tarkoitan tässä toimintavalokuvausta ja liikkeen tunnun vangitsemista kuviin. Olemassa on monia keinoja, miten saadaan kuvaan liikeen tuntua. Näitä ovat muun muassa niin pitkä suljinaika kuin lyhyt suljinaika, sommittelu, salaman käyttö ja kameran laukaisu otollisella hetkellä.
Tilannevalokuvaus voidaan ymmärtää myös ”ratkaisevan hetken” valokuvauksena. Ratkaisevan hetken valokuvauksessa on tärkeää oikea ajoitus, intuitio ja tarkkaavaisuus. Kamera laukaistaan juuri oikealla ja tarkkaan harkitulla hetkellä. Henri Cartier-Bresson oli ”ratkaisevan hetken”-valokuvaaja, joka on tunnettu kadulla otetuista valokuvistaan.
Laukaisu otollisella hetkellä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä että kuva otetaan silloin kun hyppy on kohokohdassaan. Tätä kutsutaan ”kuolleeksi pisteeksi”, siinä vaiheessa edestakainen liike on hetken pysähdyksissä ennen kuin palautuva liike alkaa. Tämä on liikkeen huippukohta. Toisinaan otollinen hetki ei olekaan toiminnan kohokohta vaan otollinen hetki voi olla hiukan sitä ennen. Kuvatessa esimerkiksi golfin pelaajaa, oikea hetki laukaista kamera voisi olla se hetki, kun maila on kohotettuna ilmaan.
Liike-epäterävyyttä kuvaan saadaan suljinajalla. Liike-epäterävyys voi olla taustassa, kuvauskohteessa tai niissä molemmissa. Taustaan saadaan liike-epäterävyyttä kun seurataan kameralla kuvauskohdetta ja käytetään pitkää suljinaikaa. Jos esimerkiksi kuvataan juoksevaa hevosta sivusuunnasta, seurataan hevosen liikettä liuttamalla kameraa liikkeen edetessä. Liike-epäterävyyttä saattaa tulla suljinajasta riippuen myös hevosen jalkoihin, mikä lisää liikkeen tuntua kuvassa.